Ekat ulkotreenit!

Ekat ulkotreenit!

 

Viime viikonloppuna oli jälleen ilonamme Westiksen teatteritreenit. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna pääsimmekin ottamaan tanssiaskelia ja päästämään laulumme ilmoille ulkona teatterin mäellä! Ruokatauolla ehdimme jopa maalailemaan väliaika-alueen koppeja. Aurinko helli teatterilaisia koko viikonlopun, eikä kenenkään tarvinnut kaivaa esiin toppavaatteitaan. Tänä viikonloppuna taitaa tosin lämpimämmät vaatteet olla kaikille tarpeen, sillä kelit eivät näytä olevan yhtä suotuisat. Kaikilla näytti olevan hauskaa (ainakin lopussa!) uusien askelkuvioiden opettelemisessa ja vanhojen muistelemisessa. Vaikka kyllä sitä taas sai miettiä, että miten ne laulun sanat ja askeleet voikaan olla niin vaikeita yhdistää toisiinsa. Ja aina sitä ihmettelee, että näinkö paljon tilaa meidän pitäisi ottaa haltuun, että saadaan koko lava täyttymään. Loppujen lopuksi kaikki kuitenkin luonnistuu meiltä teatterilaisilta kuin vettä vain!

 

Myös puvustaja kävi sovituttamassa teatterilaisille vähän asuja tuleviin näytöksiin! Pikku hiljaa alkaa kaikki palaset loksahdella paikoilleen ja kokonaisuus hahmottua niin lavastuksen, puvustuksen, laulujen  kuin koreografiankin kohdalla. Kokonaisuuden hahmottuminen lienee ihan positiivinen asia ottaen huomioon sen, että ensi-iltaan on enää reilu kuukausi. Hui!

 

Tuollaisina aurinkoisina kevätpäivinä (vaikka lämpötilat olivat jo lähes kesälukemissa, ainakin lauantaina!) on hyvä pysähtyä hetkeksi istumaan teatterin katsomoon. Katsella vain ympärilleen ja nauttia olostaan. Linnut laulavat, iloisia ihmisiä pyörii siellä täällä, lapset juoksentelevat ympäriinsä ja kaikki on hyvin. Teatterilla olemisen fiilistä on vaikea selittää muille, sillä se pitää itse kokea. Varmasti jokainen teatterilainen tietää, mistä puhun, sillä miksi muuten me viihtyisimme tuolla mäellä vuodesta toiseen arkena illat ja viikonloppuina koko päivän. Vaikka kuinka ajattelisi kotona, että haluaisi vain jäädä kotiin lepäämään rankan työviikon jälkeen, teatterille tullessaan ja hetken tunnelmoinnin jälkeen alkaa pikku hiljaa hymy nousta korviin asti ja onnen tunne tuntua rinnassa. Kyllä teatteri on vaan ihanaa!

– Teatterilainen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Top