Vuonna 2020 Ypäjän Musiikkiteatteri juhlii 35-vuotisjuhlavuottaan. Juhlavuoden blogissa aloittaa Pekka Virtasen Kymmenen kärjessä -sarja, jossa Pekka paljastaa 10 suosikkiaan musiikkiteatterin teosten lauluista.
Näiden vuosikymmenien aikana, jona Ypäjän Musiikkiteatteri on ollut maailmankartalla, olemme näyttämöllemme tuoneet mitä moninaisempia teoksia. Raskaasta draamasta iloiseen leikinpitoon saakka ja kaikkea mahdollista siltä väliltä. Ja kun kerran musiikkiteatterista on kyse, niin tietysti kaikissa niissä on musiikki hyvin suurena, vaikuttavana tekijänä mukana. Se on antanut, uskoisin näin, näytöksillimme puhtia ja voimaa, koska varsinkin suuret joukkokohtaukset ovat niitä jotka katsojiamme sykähdyttävät. En tietenkään väheksy niitä roolisuorittajia, jotka ovat äänensä näyttämöllemme tuoneet, upeita kerrassaan. Teatterissamme ovat soineet sävelet melkein oopperasta lastennäytelmiin asti.
Kultaisella 60-luvulla silloinen YLE pyöritti radiossa ohjelmaa 8 kärjessä. Se oli viikottainen kevyen musiikin seuranta, jossa listasijoitukset vaihtuivat sen mukaan, kuin mitä vinyylejä oli myyty ennakkoon sovituista alan myyntipisteistä. Hyvin seurattu ja pidetty ohjelma. Ja tietysti jokaisella oli oma suosikkinsa. Niin on varmaan näiden meidänkin musiikiemme suhteen, yksi pitää tuosta ja toinen tästä toki mitään myyntitilastoa ei ole, mutta kuitenkin, mikä on paras esittämämme sävellys?
Olen näitten vuosikymmenien aikana hieman pähkäillyt, että mikähän mahtaisi olla listani 10 kärjessä, siis Ypäjän Musiikkiteatterin esittämänä. Ei helppo tehtävä ollenkaan, koska niitä on paljon ja toinen toistaan parempia sävellyksiä ja esityksi. Mutta lähdin liikkeelle ajatuksesta, että mitkä ovat saaneet minussa tuntemaan ja kokemaan voimakkaan tunneryöpyn, syystä tai toisesta, tai jota on vaan ollut todella upea kuunnella, tai jopa itse esittää. Tämä lista ei niin taajaan muutu, kuin tuo edellä mainitsemani YLEn lista. Yksinkertaisesti vaan siitä syystä, että noita uusia biisejä tulee niin harvakseltaan. Toki tiedän mitä sävellyksiä on seuraavassa teoksessamme, Vuonna 85, mukana, mutta en ole kuullut niitä vielä meidän esittämänämme, joten se jää listani ulkopuolelle.
Lähdetään hyvin tunnetulla teoksella liikkeelle.
Listani on tällainen:
SIJA 10
Vuonna 2000 teatterimme sai valmiiksi kautta aikain toisen operettinsa ”KREIVITÄR MARIZA”.
JAAKKOLAN RIIKKA toimi musiikinohjaajana ja SALMELAN TUOMO ohjaajana . Marizan rooli lankesi MÄKISEN SARILLE (tuolloin Kuusela) jota omassa roolissani ruhtinas Populeskuna näyttämöllä liehakoin ja ihailin. Kun EMMERICH KALMANIN ”Marizan Sisääntulolaulu” alkoi soimaan olin pelkkää hyytelöä. Kuinka mahtavat sävelkuviot on kyseinen herra onnistunutkaan luomaan ja kuinka upeasti Sari sen esittikään. Joka kerta se säväytti ja voisi sanoa, että 10 vuotta tuosta esityksestä, se melkein räjäytti. Silloinhan esitimme teatterimme 25-vuotis konsertin ensimmäisen osion Kartanon Koululla. Voi herran pieksut, mikä esitys. Muistan, kuinka jossakin vaiheessa suljin silmäni ja annoin tuon ihanan musiikin täyttää pääni ja koko kehoni, NAUTIN.
SIJA 9
”SAMMON TARINA” sai maailman ensi-iltansa 10.6.2003. Teoksen tekstihän on suoraan kansalliseepoksestamme Kalevalasta, josta PAAVO LISKI muotoili oman makuisensa. Musiikin sävelsi PEKKA KOSTIAINEN tehden siitä todella haastavan, jos ei jopa vaikean (ainakin omasta mielestäni). Ehkä siitä johtuen lauloinkin yhden kohdan eri tavalla, kuin mitä se oli nuotistolle präntätty. Se huomattiin jossakin vaiheessa esityksiä, mutta Pekka onneksi laulantani hyväksyi siinä muodossa. Ja orkesteriahan johti Riikka, viimeistä kertaa. Sammon tarinan jälkeen vaihtui kapellimastari teatterissamme. Vaikeutta lisäsi se, että teos oli läpisävelletty ja -laulettu, myös teksti oli outoa. Mutta sieltä löytyi helmi. ”Souti Seppo Ilmarinen”…siinä on vauhtia. Sampo on saatu takaisin ja pakomatka kotiin alkanut, takaa-ajajina Pohjolan hurjistunut väki. Se, millä tavalla musiikki tuossa kohdin muotoilee sitä hurjaa pakoa…wau. Kuorojen vaihtuvat replikoinnit (uua-uua-uua-uaa) toivat esiin suuren hädän, joita tahdittivat orkesterista tulevat iskut, antaen soutajien meloille voimaa päästä äkkiä turvasatamaan, kotiin. Upea musiikkipläjäys.
SIJA 8
Kun tätä tekstiä kirjoitan luetaan päivämäärää 27.11.2019, eli kohta tulee 80 vuotta talvisodan syttymisestä. Edessä oli raskaat ajat, joista ei vielä tuossa vaiheessa tiedetty, voitiin vain arvailla. Kun sota syttyi, tiesi se suurelle määrälle karjalaisväestöä evakkoon lähtöä, kohti tuntematonta. Taakse jäivät rakkaat kotikonnut, eikä ollut tietoa näkisivätkö he niitä enää koskaan. Pelotti myös varmaan, että minkälainen olisi vastaanotto siinä kohteessa, johonka heidät määrättäisiin.
Juuri näitä asioita käsitteli musiikkinäytelmä ”EVAKKO-OOPPERA”, joka perustui ANU KAIPAISEN omaelämäpohjaiseen tekstiin. Musiikin teokseen on säveltänyt SEPPO ”Paroni” PAAKKUNAINEN. Tosin emme täysin tyytyneet siihen sävellystyöhön, vaan ohjaajamme PAAVO ja RIIKKA etsivät muutakin aiheeseen liittyvää musiikkia. Mutta se, joka minussa sai tunteet liikkeelle oli MATTILAN IRMELIN esittämä ”Ainon Laulu”. Ne sanat, se sävel ja varsinkin millä tavalla ”Impi” sen esitti ei varmaan jättänyt ketään kylmäksi. Julki tuli se tuska, jota opettajan vaimo kantoi sisällään ja se kosketti minua.
Miten jatkuu Pekan listaus? Se selviää, kun luet seuraavan postauksen!
Share this content:
