KYMMENEN KÄRJESSÄ, OSA 4

Vuonna 2020 Ypäjän Musiikkiteatteri juhlii 35-vuotisjuhlavuottaan. Juhlavuoden blogissa aloittaa Pekka Virtasen Kymmenen kärjessä -sarja, jossa Pekka paljastaa 10 suosikkiaan musiikkiteatterin teosten lauluista.

 

SIJA 2

Tuon pronssisijalla olevan ja tämän hopeasijaan asettamani sävelmän, laulun, esityksen, tai miksi vaan haluammekaan sitä kutsua, suhteen kävin pitkään vertailua kummalle paikalle ne kuuluvat. Voisivat olla toisinkinpäin, mutta nyt näin.

Silloisessa johtokunnassa kyseinen näytelmä aiheutti melkoisesti keskustelua puolesta ja vastaan. Päädyimme kuitenkin sille ajatukselle, että ”MUSTALAISLEIRI MUUTTAA TAIVAASEEN” olisi meidän teoksemme. Taisipa musiikinohjaajan mielipide olla aika ratkaisevana. Tuo vuosihan oli 2006, niinkuin jo aiemmin toin julki. Koko teoksen musiikki on todella lähellä sydäntäni. Jos olisin tehnyt listan 20-kärjessä, olisi siinä monta sävellystä tästä teoksesta. Ne ovat kauniita, koskettavia ja meidän teatterimme esittäminä kerrassaan upeita. No, niinhän ne ovat kaikki muutkin, mitä olemme tehneet (oma mielipiteeni). Mutta minulle ja monelle muullekin tästä teoksesta nousi esille helmi, joka jäi soimaan ikivihreänä sävelmänä teatterissamme. Ei aikaa, ei paikkaa missä sitä ei olisi laulettu ja taidetaan laulaa vastaisuudessakin, jos vain riittävästi ääniä löytyy.

Kahden heimopäällikön keskustelun lopussa alkoi taustalta kuulua hiljaiset rummun iskut, joihin vähitellen yhtyi koko orkesteri. Sen lisäksi orkesterin lävitse kuului melodiaa myötäilevä vihellys, sävellyksen alusta muutaman tahdin verran, jonka ”Mäksä” pisti minut puhaltamaan. Harjoituskauden loppumetreillä toi riipustamansa nuottipaperin käteeni todeten notta ”vihelläppä tuo”. Ja minähän vihelsin…ja tykkäsin…ja nieleskelin…ja vihelsin…jukoliste, että se oli mahtava tunne. Ja silllä vihellyksellä käynnistyi sijan 2 ansainnut “ON YÖ.” Oli suuria vaikeuksia saada sisälläni jylläävä tunnelataus pysymään siellä. Biisi ei ole järin pitkä, mutta mitä pitemmälle se eteni sen enempi se vaati ponnisteluja, jotta laulaminen onnistuisi. Ei se turhaan saavuta kakkospaikkaa tällä minun listallani. Edelleenkin karvat nousevat pystyyn ja aataminomena liikkuu nieleskelemisen tahdissa, kun sitä esitämme.

 

Kymmenen kärjessä -sarjan seuraava ja viimeinen osa paljastaa, mikä kappale on jäänyt Pekan mieleen kaikista elähdyttävimmin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Top