KYMMENEN KÄRJESSÄ, OSA 5

Vuonna 2020 Ypäjän Musiikkiteatteri juhlii 35-vuotisjuhlavuottaan. Juhlavuoden blogissa aloittaa Pekka Virtasen Kymmenen kärjessä -sarja, jossa Pekka paljastaa 10 suosikkiaan musiikkiteatterin teosten lauluista.

 

SIJA 1

Niinkuin edellinenkin, niin myös tämä esittämämme näytelmä on itselleni hyvin rakas, monestakin syystä. Se sai maailman ensi-iltansa 1964 ja on sen jälkeen kiertänyt palloamme edestakaisin, mantereelta toiselle. Monet tuhannet teatterilavat ja -katsomot ovat näitä säveliä kuulleet, monella eri kielellä. Lieneekö maailmalla eniten esitetty musikaali. Tuolloin jo, 60-luvulla, ihastuin yhteen teoksen laulusta, jonka Lasse Mårtenson ansiokaasti esitti. Siinä maitokuski keskusteli korkeimman kanssa, toivoen tältä edes pientä kädenojennusta omaan ja perheensä olotilaan. Ei oikein mennyt pyyntö perille.

Oma teatterimme on esittänyt sen kahtena eri aikajaksona. Ensiksi vuonna 1991-1992 ja toistamiseen 2013-2014. Vietiinpä se jopa Tammelaan, Saaren kansapuistoonkin esitettäväksi, tuolloin 90-luvulla. Ensimmäisenä esityskautena sain teurastaja LAZAR WOLFIN roolin ja toisena kautena rooliksi muotoutui maitokuski TEVJE. Ja teoshan on tietysti ”VIULUNSOITTAJA KATOLLA”

Tämän viimeisen ”viulunsoittajan”, josta nyt kerron, ohjasi HANNELE MARTIKAINEN ja musiikista huolehti ”Mäksä”. Tuo tarinahan kertoo Anatevkan kylässä asuvasta Juutalaisyhteisöstä ja maitokuski Tevjen perheestä. Heillä on 5 tytärtä joita perinteisiin uskova isä yrittää pitää ”Herran nuhteessa”. Vanhin heistä TZEITEL (RIINA KASURINEN)  aloittaa perinteiden rikkomisen, johon Tevjen on suostuttava, samoin käy toiseksi vanhimman HODELIN (MIRELLA TIMONEN, ELLI LUKANDER) kanssa. Mutta kun CHAVA (SUSANNA RÄMÖ,SINI ANTTILA) esitti asiansa Tevje oli tukalassa tilanteessa. Hylätäkö tyttärensä, vai perinteensä. Kaiken sen johon on koko ikänsä uskonut. GOLDEN (MONA TIMONEN) ilmoitus tyttären karkaamisesta saa aikaan päätöksen hänen hylkäämisestään. Kohtausta seuraava laulu CHAVALEH on listani ykkönen. Ne tunteet, joita sisälläni tunsin, ne kyyneleet, jotka poskilleni valuivat, ne olivat aitoja. Rytmityksellisesti laulu ei ollut niitä helpoimpia, eikä myöskään tilanne jossa olin, helpottanut sen esitystä. Vastanäyttelijän repliikit, ilmeet, tuska joka heissä näkyi, se oli rajua. Koskettava laulu, jota olen joskus jälkeenpäin koittanut laulaa kyynelehtimätä… ei onnistu.

 

Lintusein, pikku Chavalleh,

ymmärrä en mitä tänään tapahtui,

kaikki on kuin harhaa vaan.

Nähdä voin vain lapsen iloisen,

herttaisen lintusen.

Chavalleh, Chavalleh.

 

Lintusein, pikku Chavalleh,

lempilapsi jokaisen sä oli ain,

aina hyvän tuulen toit.

Pieni ja hellaä ja suloinen,

jokaisen lempilintunen.

Chavalleh, Chavalleh.

 

Siinä tuo listani, Monta tosiaan jäi pois, mm. viime kesän WESTIKSESTÄ yksi, joka todella omalla tavallaan räjäytti pääni, mutta kymmeneen ei mahdu kuin kymmenen.

Upeeta näitä on ollut tehdä teidän kanssanne rakkaat teatterin ystävät ja toivonpa totisesti, että tekeminen jatkuu vielä pitkän aikaa. Jos ei omalla kohdallani, niin ainakin Ypäjän Musiikkiteatterin.

Ja tulevana kesänähän teemme taas uutta listoille pyrkivää musiikkia, kun esitämme yleisöllemme JUICEN, POPEDAN JA EPPU NORMAALIN musiikkiin pohjautuvan teoksen VUONNA 85.

Pekka

One comment on “KYMMENEN KÄRJESSÄ, OSA 5
  1. Keijo Wääri sanoo:

    Hienoa Pekka, että tartuitte Tampereen Teatterin esittämään VUONNA 85-näytelmään. Se oli tai on jotakin suurta musikaalia. Ihastuin ikihyväksi, kun kävin sen katsomassa. Meinaatko olla Juice nuorena, vai Pate vanhana? Olen varma, että katsomo täyttyy. Onnea ja menestystä produktioon.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Top