Marian matka: tähtipölyä ja suuria tunteita

Hyväksyn epäuskoisena, että puoli vuotta elämääni täyttänyt vaikuttava projekti, musikaali West Side Story, on nyt ohi.

Alkutahdit

Reilu vuosi sitten kuulin Ypäjän musiikkiteatterin parissa työskennelleeltä ystävältäni, että musikaali West Side Story olisi tulossa Ypäjälle kesäksi 2019. Sydämessäni häivähti heti voimakas ajatus siitä, että haluaisin olla siinä mukana. Muutaman teoksen olin jo aiempina vuosina käynyt Ypäjällä katsomassa ja ajattelin, että nyt voisi olla aika osallistua.

Perheenä pohdimme erilaisia vaihtoehtoja olla mukana teatterin toiminnassa. Asiat menivät jälkikäteen katsottuna juuri niin kuin pitikin eli päädyimme lavalle koko perhe. West Side Storyssa olemme siis olleet koko sakki mukana; yksi Sharks ja kolme Jetsiä. Rooleissamme minä elin omassa rakkaudentäyteisessä kuplassani, ja muut punoivat juonia Sharksien päänmenoksi.

Maria. Rooli, jonka tunsin heti omakseni, ja jossa päätin antaa kaikkeni. Aiemmin olen näytellyt vain yläasteella Aladdin musikaalissa Jasminea. Nyt ”Se on kuin yö” oli vaihtumassa ”Tää yö”:ksi. Marian roolissa pääsisin kehittämään ja toteuttamaan sitä, mitä rakastan; laulua ja tanssia.

Tiukka rytmi

Mitä musiikkiteatterin tekeminen on käytännössä ollut? Suuri osa on ollut ajan järjestämistä, jotta harjoituksiin ja näytöksiin päästään ajoissa lähtemään. Auton pakkaamista oikein varustein, ja joskus väsyneiden lasten sitkeää kannustamista lähtemään taas kerran harjoituksiin. Harjoitukset olivat pitkiä päiviä, jolloin oli pidettävä huolta koko perheen ravinnosta ja viihtymisestä sekä myös oman roolin kehittämisestä ja siihen keskittymisestä. Oma työskentely roolin parissa jatkui joskus yhteisten harjoitusten ulkopuolella pitkälle yöhön.

En voi oikein uskoakaan sitä todeksi, mutta kaikki tämä toteutui pääsääntöisesti sujuvasti. Harjoituksiin ja näytöksiin lähdettiin myös pienempien osalta innostuneesti ja mieli odottavana. Kodinhoito oli se, mistä joustimme.

Harmoninen kokonaisuus

Teoksen ohjaaja ja koreografi toimivat jämäkästi luotseina. Heiltä sain tukevaa ohjausta ja samalla myös omaa tilaa viedä Marian hahmoa eteenpäin. Mariaa muokkasivat myös monet ympärilläni olevat näyttelijät, mutta eniten kaikista rakkaat vastanäyttelijäni Anitan ja Tonyn rooleissa.

Musiikillinen ohjaus oli paitsi ammattitaitoista, myös erittäin hauskaa. Kuinka monet naurut koulun musiikkiluokassa nauroimmekaan, vaikka treenasimme Leonard Bernsteinin haastavia sävellyksiä.

Olen kiitollinen siitä, että olen saanut koko kasan uusia teatterifrendejä. Lapseni ehkä vieläkin enemmän. Olen nähnyt, miten toiset lapset, nuoret ja aikuiset auttoivat ja huomioivat heitä pitkän uurastuksen aikana. Sydän aivan pakahtuu siitä pyyteettömästä rakkaudesta, mitä teatterilla jaetaan. Apua ja huolenpitoa oli aina tarjolla ja saatavilla. Oli se sitten hiusten laittamista, lavastetuunauksia tai sängyn kantamista.

Olen tuntenut ylpeyttä lapsistani, jotka ovat tehneet omia roolejaan täysin rinnoin ja oppineet olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Erityisen kiitollinen olen miehelleni, joka antoi hahmolleni tilaa rakastaa näyttämöllä.

Tekemisen melodia

Mitä olen tästä kaikesta oppinut? Muun muassa sitä, millaista on näyttämöllä reagoida toiseen, sulautua tarinaan, sulautua toiseen ja antaa tunnepuoleni tarinan käyttöön täydellä voimalla ja antaumuksella. Olen oppinut myös kaikenlaista olennaista vaatehuollosta, maskeerauksesta sekä ajan hahmottamisesta esityksiin valmistautumisessa. Huulimaali on muuten erinomainen tuote! Oikeanlainen ravitsemus on ollut tärkeää muistaa, jotta kaiken jaksaa. Flunssaan torjumiseksi söin karmeat määrät raakaa valkosipulia. Se toimi, mutta pahoittelut kaikille. Olen oppinut myös lavasteissa liikkumista, mm. painavissa mekoissa kipuamista ja laskeutumista portaita pitkin niin, että se näyttäisi helpolta. Lisäksi on ollut aivan uskomatonta ymmärtää, kuinka paljon näkymätöntä työtä teatterilla tehdään, jotta teatteri pysyy pystyssä ja esitys saadaan yleisön eteen.

Musiikillisesti olen saanut tässä teoksessa itselleni paljon. Laulaminen huikean orkesterin kanssa on ollut nautinnollista. Harjoitusten ja esitysten myötä äänitekniikkani on kehittynyt. Äänialani on laajentunut ja olen myös kokenut, että äänensävyyni on tullut syvyyttä. Olen saanut todeta, että ne mahdottomatkin nuotit ovat mahdollisia ja laulu kulkee, vaikka pyörii piruettia.

Olen oppinut, kuinka tärkeä työkalu oma tunnepohja ja kokemukset ovat näyttämöllä. Olen kokenut, millaista on antaa sielu puoleksi vuodeksi näyttämölle. Olen kokenut siellä hahmoni kautta suurta iloa ja onnea, leijumista kolme metriä ilmassa. Olen kokenut syvää ystävyyttä, isosiskomaista lämpöä ja välittämistä. Olen kokenut, millaista on torjua ja toisaalla uppoutua toiseen, antaa rakkauden tunteen valloittaa sydämen. Olen kokenut, millaista on kova kipu, kun menettää jotakin itselleen hyvin arvokasta. Tätä kirjoittaessa kipu leviää yhä sydämeen, joka oli jo tehnyt askeleen kohti palautumista tähän maailmaan.

Loppusointu

Viimeinen näytös. Lavasteissa kyynelten nieleskelyä. Yleisön kanssa yhdessä liikuttumista. Lopuksi maljan nostamista kaikista viimeiselle näytökselle. Olen valtavan kiitollinen kaikista kannustavista sanoista, joita olen ympärilläni kuullut sanottavan. Olen nähnyt, että ilman yleisöä ei ole elävää tarinaa.

Tunne, mikä tällä hetkellä, heti 18 näytöksen jälkeen on, on voimakkaan haikea. Olimme mukana perheenä, mutta silti hahmojemme kautta kuljimme omia polkujamme. Nyt jatkamme arjessa taas sitä yhteistä. Mieli ja tunteet ovat käyneet läpi melkoisen mankelin, ja lopulta voi vain hyväksyä, miten ihania hetkiä olen West Side Storyn myötä elänyt.

Taikapölyn seasta Maria laskeutuu takaisin Mariaksi. Ihan tavalliseksi Mariaksi vaan, mutta jonka sydän ei koskaan unohda, mitä westiksen Maria sai kokea kesänä 2019 Ypäjän lavalla, New Yorkin hämyisillä kaduilla.

Maria Eklund

Loimaalla 8.7.2019