Paavon takaa, osa 4: Kari Mäkiranta

Kari Mäkiranta

Paavon takaa -blogisarjassamme esitellään tekijät Paavo 1,5 -näytelmän takana.

Neljännessä osassa esittäytyy Ypäjän Musiikkiteatterin musiikinjohtajana tutuksi tullut, pitkän linjan musiikkiteatterisäveltäjä-muusikko Kari “Mäksä” Mäkiranta. Yhden hengen orkesterillaan “Paavoykspilkkuvitosta” tahdittava Mäksä on heiluttanut YMT:llä tahtipuikkoa jo vuodesta 2006 alkaen. Pohjalaissyntyinen, nykyään turkulainen perheenisä tekee leipätyönään musiikkiteatteria freelancerina eri teattereille. Tällä hetkellä muita työllistäjiä ovat Åbo Svenska Teater, Linnateatteri, Helsingin Kaupunginteatteri sekä Valkeakosken Kaupunginteatteri.

Mäksä on ollut monessa mukana. Itse musiikkiteatteri-ilmaisun ohjaamista ja musiikkiteatterisäveltämistä opiskellut taiteilija on ollut perustamassa ja kehittämässä pop-jazz -koulutusta Pohjanmaalla, toiminut Hämeen taidetoimikunnan läänintaiteilijana vuosina 2000-2005 sekä kiertänyt muusikkona eri artistien ja yhtyeiden kokoonpanoissa (mm. Jari Sillanpää, Laura Voutilainen). Tietenkin maininnan ansaitsee myös Mäksän todella voimakas vaikutus ja rooli nykyisen Ypäjän Musiikkiteatterin musiikillisessa ulosannissa.

Me kysyimme, Mäksä vastasi:

Mikä oli ensikosketuksesi teatteriin? – Kansakoulun Tiernapojista se varmastikin lähti 70-luvun alussa. Sävelsin myös joihinkin pienimuotoisiin lyhytelokuviin musiikkia 80-luvun alussa. Ensimmäinen varsinainen näytelmä koulun jälkeen oli Kauhajoella, Kaj Chydeniuksen säveltämä Mutju-näytelmä jossa olin muusikkona.

Mikä on ollut tähänastisista teatteriprojekteistasi kaikkein mieleenpainuvin? – Tähän on vaikea vastata. Tapanani on että keskityn siihen teokseen mikä kulloinkin on käsillä, ja kun se on ohi, siirryn seuraavaan enkä jää erityisesti muistelemaan edellistä. Mutta tietenkin jokaisesta tuotannosta jää jotain elämään ja kasvua ihmisenä tapahtuu. Ypäjän Musiikkiteatterin yhteisöllisessä, tiiviissä ja isossa “perheessä” on aina ollut hienoa olla mukana. On myös aina mukavaa kun pääsee olemaan mukana teoksissa myös soittamassa sen lisäksi että säveltää.

Jos pääsisit mukaan mihin tahansa näytelmään, mikä se olisi ja mitä tekisit? – Olen oikeastaan jo päässyt tekemään tällaisen “ihannetuotannon”. Punainen hirvi Hämeenlinnassa oli kuvaelma joka oli pitkälti näköiseni, ohjasin, sävelsin ja sain vaikuttaa todella suuresti lopputulokseen. Vastaavaa olisi hienoa päästä joskus tekemään siten, että pääsisi rauhassa ja pitkän kaavan kautta sitä suunnittelemaan. Jotakin maanläheistä joka olisi tässä ja nyt mutta kurkottaisi kuitenkin tulevaisuuteen. Mielelläni tälläisen säveltäisin ja itsekin siinä soittaisin, isolla bändillä ja kaikki livenä!

Mikä oli parasta Paavo 1,5:ssä? – Läsnäolo. Vaikka teos on hauska ja koominen niin siinä on isoja läsnäolon hetkiä niin tekijöillä kuin yleisölläkin. Itku ja nauru ovat lähellä toisiaan ja vaihtelevat nopeasti, näytelmä elää hetkessä. Jokainen esitys on myös hieman uniikki, kahta täsmälleen samanlaista esitystä ei ole nähty.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Top