Paavon takaa, osa 5: Markus Töhönen

Markus Töhönen

Paavon takaa -blogisarjassamme esitellään tekijät Paavo 1,5 -näytelmän takana.

Viidennessä osassa valokeilaan pääsee teoksemme ohjaaja, luova taiteilijaluonne Markus Töhönen. 33-vuotias, Jokioisilta kotoisin oleva ja nykyään Forssassa majaileva Markus on teatteriin vakavasti suhtautuva freelance-ohjaaja, harrastajanäyttelijä ja ohjaustöidensä ohella luontevasti myös tuottaja. Tällä miehellä on takanaan lähes 50 näytelmää niin lavalla kuin sen takanakin, eikä teatterikärpäsen puraisu lakkaa kutisemasta.

Ypäjän Musiikkiteatterissa Markus on vaikuttanut eri tavoin vuodesta 2010. Paavo 1,5 on hänen ohjaamistaan teoksista tähän asti se “kunnianhimoisin” (teki muuten matkaa ensi-iltaansa lähes 3 vuotta). Markus on tuttu pitkälti kaikkien Forssan alueen teatterien lavoilta, mutta nykyään keskittyy etupäässä tarinankerrontaan ja uusien teosten luomiseen. Ennen Paavoa hän on ohjannut Forssan Teatteriin näytelmät Kolmen kimppa, Jäähyväiset Pamela Anderssonille sekä Kerjäläinen ja Jänis. Ja matka on vasta alussa.

Me kysyimme, Markus vastasi:

Mikä oli ensikosketuksesi teatteriin? – Yläasteella 12- tai 13-vuotiaana ohjaaja Jyrki Kanervan johdolla, Notkun nuorisoteatterissa Viulunsoittaja katolla -suurmusikaali. Esitettiin Paanan koulun juhlasalissa täysille katsomoille. Hieman puisevaltahan se homma aluksi tuntui mutta jo 2 vuotta myöhemmin löysinkin jo itseni Forssan Teatterin lavalta.

Mikä on ollut tähänastisista teatteriprojekteistasi kaikkein mieleenpainuvin? – Pakko olla Kolmen kimppa -farssikomedia, jonka ohjasin joitakin vuosia sitten ja jossa näyttelin toista miespääosaa. Siinä teoksessa kaikki vaan osui jotenkin kohdilleen. Loistava teksti ja aivan mahtava työporukka ennestään toisilleen tuttuja ihmisiä. Se ilmapiiri oli jotenkin niin välitön ja lämmin. Koen itse että se oli siihenastisista ohjaustöistäni myös se kaikkein “kypsin”, sitä paitsi oli tosi kiva tehdä teos joka käsittelee milleniaalisukupolven moderneja rakkauskoukeroita, sitoutumiskammoineen kaikkineen. Ylipäätään on helppoa tehdä näytelmää aiheesta josta haluaa kertoa, kuten Paavonkin kanssa.

Jos pääsisit mukaan mihin tahansa näytelmään, mikä se olisi ja mitä siinä tekisit? – Voi kuule. Pöytälaatikosta löytyy niin monta valmiiksi dramatisoitua teosta jotka etsivät oikeaa aikaa ja oikeaa paikkaa. Näytelmien käynnistämisessä harjoituskauteensa asti on vain omat haasteensa. Tällä hetkellä minua kutkuttaa tehdä eräs monologi, ehkä tästä kuullaankin lähitulevaisuudessa, jos oikeudelliset seikat selviävät.

Mikä oli parasta Paavossa? – Parasta on se tarina. Aihepiiri joka on tärkeä ja jota on helppo lähestyä komedian keinoin. Näytelmän teemat ovat suuria ja sitä voi katsoa niin monesta eri kulmasta vanhemmuuden, nuoruuden vimman, seksuaalisen tasa-arvon tai väärinymmärretyn nuorisomme kautta. Pettymyksen ja täyttymyksen taustalla piilee kaikkein suurimpana teemana optimismi ja ikuinen toivo paremmasta huomisesta. Näytelmä itsessään taas kulkee kuin vuoristorata, välillä räväkän komedian kautta ja välillä taas asian äärelle hiljentyen. Tyhjää kohtaa ei juurikaan. Olen ylpeä myös näyttämötiimistämme, ja siitä kuinka he ovat lavatyön toteuttaneet “viimeistä mäkirantaa myöten” 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Top