Sampo Lepistö
Paavon takaa -blogisarjassamme esitellään tekijät Paavo 1,5 -näytelmän takana.
Blogisarjan viimeisessä osassa ääneen pääsee teatterinmäen väriläiskä ja urku-auki-touhottaja Sampo Lepistö. Kanta-Hämeen toiselta puolelta Tuuloksesta kotoisin oleva, tuoreeltaan forssalaistunut Sampo nähdään Paavo 1,5:n nimikkoroolissa eli Paavon maihareissa. Tämän lisäksi hän on häärännyt mukana Paavon markkinoinnissa sekä lavaste- ja talkootyöryhmässä.
Ypäjän Musiikkiteatterissa Sampo on nähty Paavon lisäksi Täällä Pohjantähden alla -teoksessa Janne Kivivuoren roolissa sekä Seitsemässä veljeksessä Aapona. Tämän lisäksi hänet on nähty lavalla Tuuloksen WPK:n Ruuttanäyttämöllä, Janakkalan Teatteriseurueessa sekä Lammin lukion musikaaliprojektissa vuonna 2014. Ensi vuonna lauteille kutsuu Vuonna 85 -rockmusikaalimme. Vapaa-ajallaan kaveria kiinnostaa kestävä elämäntapa, politiikka sekä musadiggailu ja laulaminen.
Me kysyimme, Sampo vastasi:
Mikä oli ensikosketuksesi teatteriin? – Joskus varmaan ekalla luokalla käytiin katsomassa Fedja-setä, Kissa ja Koira -näytelmä, teatteria en muista. Se oli jäätävän siisti kokemus, mutta oikeastaan en ole juuri ikinä ennen harrastuksen aloittamista muuten käynyt teatterissa paria poikkeusta lukuunottamatta. Usein mietin Ruuttanäyttämön toimintaan osallistumista kun olen aina ollut vähän ilmaisutaitoon kallellaan ja asuin teatterilta ihan kivenheiton päässä. Kävin katsomassa siellä näytelmän vuonna 2012, ja sen jälkeen päätin rohkaistua ja hankkiutua mukaan. Sillä hankkiutumisreissulla ollaan yhä, oma juttu löytyi tuolloin ja vahvasti.
Mikä on ollut tähänastisista teatteriprojekteistasi kaikkein mieleenpainuvin? – Vaikea sanoa, onko se Seitsemän veljestä Ypiksellä vai juurikin tämä Paavo tässä. Kaksi niin erilaista projektia, kumpikin jäänyt mieleen omalla tavallaan. Seitsemän veljestä oli raskas mutta palkitseva savotta josta jäi käteen hyviä ystävyyksiä. Paavo on ollut kuitenkin kaikkein kasvattavin, ja sen ympärillä tapahtui paljon kaikkea henkilökohtaisessa elämässä.
Jos pääsisit mukaan mihin tahansa näytelmään, mikä se olisi ja mitä siinä tekisit? – Tuntematon sotilas olisi loistava homma muodossa tai toisessa, en oikein tiedä miksi. Periaatteessa mikä tahansa rooli siitä kävisi. Myös jokin elämäkerrallinen musiikkipätkä jonkun tunnetun taiteilijan ympärille, Badding-musikaali Tähdet, tähdet tai jokin vastaava, tietty Baddingin itsensä saappaissa, olisi hauskaa astua jonkun oikeasti eläneen taidehahmon elämään hetkeksi.
Mikä oli parasta Paavo 1,5:ssä? – Vaikea vastata lyhyesti. Paavossa oppi tekemään asioita eri tavalla kuin mihin on tottunut, pienesti ja harkitusti, ajatuksella että aina ei tarvitse vetää isosti ja täysiä. Myös muu työryhmä on ollut upeaa jengiä. Lisäksi jo viime vuonna Paavon saama hyvä vastaanotto ja palaute on ruokkinut ihmisyyttä. Kaikin puolin, niin näyttämöllä kuin sen ulkopuolella voin ihan rehellisesti sanoa että tämä prokkis on saanut mussa aikaan ihan todellista muutosta ja vaikuttanut siihen, kuka mä oon.
Share this content:
