Paavon takaa, osa 8: Sampo Lepistö

Sampo Lepistö

Paavon takaa -blogisarjassamme esitellään tekijät Paavo 1,5 -näytelmän takana.

Blogisarjan viimeisessä osassa ääneen pääsee teatterinmäen väriläiskä ja urku-auki-touhottaja Sampo Lepistö. Kanta-Hämeen toiselta puolelta Tuuloksesta kotoisin oleva, tuoreeltaan forssalaistunut Sampo nähdään Paavo 1,5:n nimikkoroolissa eli Paavon maihareissa. Tämän lisäksi hän on häärännyt mukana Paavon markkinoinnissa sekä lavaste- ja talkootyöryhmässä.

Ypäjän Musiikkiteatterissa Sampo on nähty Paavon lisäksi Täällä Pohjantähden alla -teoksessa Janne Kivivuoren roolissa sekä Seitsemässä veljeksessä Aapona. Tämän lisäksi hänet on nähty lavalla Tuuloksen WPK:n Ruuttanäyttämöllä, Janakkalan Teatteriseurueessa sekä Lammin lukion musikaaliprojektissa vuonna 2014. Ensi vuonna lauteille kutsuu Vuonna 85 -rockmusikaalimme. Vapaa-ajallaan kaveria kiinnostaa kestävä elämäntapa, politiikka sekä musadiggailu ja laulaminen.

Me kysyimme, Sampo vastasi:

Mikä oli ensikosketuksesi teatteriin? – Joskus varmaan ekalla luokalla käytiin katsomassa Fedja-setä, Kissa ja Koira -näytelmä, teatteria en muista. Se oli jäätävän siisti kokemus, mutta oikeastaan en ole juuri ikinä ennen harrastuksen aloittamista muuten käynyt teatterissa paria poikkeusta lukuunottamatta. Usein mietin Ruuttanäyttämön toimintaan osallistumista kun olen aina ollut vähän ilmaisutaitoon kallellaan ja asuin teatterilta ihan kivenheiton päässä. Kävin katsomassa siellä näytelmän vuonna 2012, ja sen jälkeen päätin rohkaistua ja hankkiutua mukaan. Sillä hankkiutumisreissulla ollaan yhä, oma juttu löytyi tuolloin ja vahvasti.

Mikä on ollut tähänastisista teatteriprojekteistasi kaikkein mieleenpainuvin? – Vaikea sanoa, onko se Seitsemän veljestä Ypiksellä vai juurikin tämä Paavo tässä. Kaksi niin erilaista projektia, kumpikin jäänyt mieleen omalla tavallaan. Seitsemän veljestä oli raskas mutta palkitseva savotta josta jäi käteen hyviä ystävyyksiä. Paavo on ollut kuitenkin kaikkein kasvattavin, ja sen ympärillä tapahtui paljon kaikkea henkilökohtaisessa elämässä.

Jos pääsisit mukaan mihin tahansa näytelmään, mikä se olisi ja mitä siinä tekisit? – Tuntematon sotilas olisi loistava homma muodossa tai toisessa, en oikein tiedä miksi. Periaatteessa mikä tahansa rooli siitä kävisi. Myös jokin elämäkerrallinen musiikkipätkä jonkun tunnetun taiteilijan ympärille, Badding-musikaali Tähdet, tähdet tai jokin vastaava, tietty Baddingin itsensä saappaissa, olisi hauskaa astua jonkun oikeasti eläneen taidehahmon elämään hetkeksi.

Mikä oli parasta Paavo 1,5:ssä? – Vaikea vastata lyhyesti. Paavossa oppi tekemään asioita eri tavalla kuin mihin on tottunut, pienesti ja harkitusti, ajatuksella että aina ei tarvitse vetää isosti ja täysiä. Myös muu työryhmä on ollut upeaa jengiä. Lisäksi jo viime vuonna Paavon saama hyvä vastaanotto ja palaute on ruokkinut ihmisyyttä. Kaikin puolin, niin näyttämöllä kuin sen ulkopuolella voin ihan rehellisesti sanoa että tämä prokkis on saanut mussa aikaan ihan todellista muutosta ja vaikuttanut siihen, kuka mä oon.

Paavon takaa, osa 7: Joona Rosenberg

Joona Rosenberg

Paavon takaa -blogisarjassamme esitellään tekijät Paavo 1,5 -näytelmän takana.

Seitsemännessä osassa esittäytyy ilmeikäs ja monipuolinen näyttämökasvo Joona Rosenberg Forssasta. Paavo 1,5:ssä hänet nähdään hieman höpsön mutta ennen kaikkea sydämellisen keksijän Jaakon roolissa. Myös Joonalla teatteriharrastus alkoi “vasta” aikuisemmalla iällä vuonna 2011 Tommi Liskin suostuteltua hänet rooliin Jokioisille, ja tämän jälkeen ensi-iltoja on kertynyt suurin piirtein yksi vuodessa.

Teatterin lisäksi Joona harrastaa musiikkia, ja myös urheilu oli aikanaan iso osa miehen elämää. Jokioisten Kulttuurihöyläämön ja Ypäjän Musiikkiteatterin lisäksi Joona on tuttu kasvo ennen kaikkea Forssan Teatterista, ja onpa häntä nähty myös OG Ulla-Maijan ja Apulannan musiikkivideoilla.

Me kysyimme, Joona vastasi:

Mikä oli ensikosketuksesi teatteriin? – Notre Damen kellonsoittaja Jokioisilla vuonna 2011, Clopinin rooli.

Mikä on ollut tähänastisista teatterprojekteistasi kaikkein mieleenpainuvin? – Öbaut seitsemän veljestä Forssan Teatterissa. Näytelmä oli suosittu ja sitä oli hauska tehdä. Myös Sammakkokuningas jäi mieleen, sillä se oli tragediana kovin erilainen kuin komediat joita yleensä on päässyt tekemään. 

Jos pääsisit mukaan mihin tahansa näytelmään, mikä se olisi ja mitä siinä tekisit? – En todella osaa vastata, ei ole ikinä tullut ajateltua.

Mikä oli parasta Paavo 1,5:ssä? – Se että yleisöllä on ollut hauskaa, olemme onnistuneet viihdyttämään katsojia paremmin kuin aluksi uskalsin luulla. 

Paavon takaa, osa 6: Harri Välimaa

Harri Välimaa

Paavon takaa -blogisarjassamme esitellään tekijät Paavo 1,5 -näytelmän takana.

Kuudennessa osassa ruutuaikaanne tähdittää suvereeni koomikko ja kuoliaaksinaurattaja Harri Välimaa. Tämä forssalainen leipomotyöntekijä ja kolmen lapsen isä hauskuuttaa Paavo 1,5:n yleisöä temperamenttisen sosiaalityöntekijä Martin roolissa. Vasta varttuneemmalla iällään teatteriharrastuksen imuun loikanneen Harrin sydäntä lähellä on erityisesti komedia, joten rooli Paavossa on hänelle enemmän kuin luontevaa.

Näyttelyharrastusta Harrilla on takana noin kymmenen vuotta. Ypäjän Musiikkiteatterin lisäksi Harrin tyylinäytteitä on päästy todistamaan Forssan Teatterissa sekä omakustanneprojektien “Lainavaimo” sekä “Ville ja Harri -show” merkeissä Ville Juholan muassa. Tänä syksynä ensi-iltansa saa myös samaisen kaksikon monipuolinen, Harrin omien sanojen mukaan spektaakkelimainen komediapläjäys “Mitä ny taas?!”. Lisäksi Harrilla on lusikkansa myös Teatteri Tuntemattoman sopassa ensi kesään siirtyneessä Tuntematon sotilas -musikaalissa.

Me kysyimme, Harri vastasi:

Mikä oli ensikosketuksesi teatteriin? – Populäärimusiikkia Vittulajänkältä Jokioisten Kulttuurihöyläämön teatterissa, ohjaus Tommi Liski. Olen oikeastaan vähän aina ollut porukassa kuin porukassa ikään kuin se hauskuuttaja, vasta näin aikuisena keksin tehdä siitä harrastuksen.

Mikä on ollut tähänastisista teatteriprojekteistasi kaikkein mieleenpainuvin? – Jo aiemmin mainittu Lainavaimo. Sitä tehtiin omakustanteisesti niin tietenkin esimerkiksi katsojamäärät jännittivät ehkä enemmän kuin yleensä. Ylipäätään se oli ensimmäinen sellainen isompi täyspitkä juttu Villen kanssa, esimerkiksi jo pelkkä työmäärä oli paljon suurempi kuin muissa.

Jos pääsisit mukaan mihin tahansa näytelmään, mikä se olisi ja mitä siinä tekisit? – Näin nopeasti vastatakseni kun Jope Ruonansuu poistui keskuudestamme niin elämäkerrallinen tarina Jopesta voisi olla mielenkiintoista tehdä, olisi varmaan hauska näytellä Jopea itseään.

Mikä oli parasta Paavossa?Kyllä se on se näyttelijäporukka. On vaan ollut mukavia sällejä kenen kanssa sitä hommaa on tehty.

Paavon takaa, osa 5: Markus Töhönen

Markus Töhönen

Paavon takaa -blogisarjassamme esitellään tekijät Paavo 1,5 -näytelmän takana.

Viidennessä osassa valokeilaan pääsee teoksemme ohjaaja, luova taiteilijaluonne Markus Töhönen. 33-vuotias, Jokioisilta kotoisin oleva ja nykyään Forssassa majaileva Markus on teatteriin vakavasti suhtautuva freelance-ohjaaja, harrastajanäyttelijä ja ohjaustöidensä ohella luontevasti myös tuottaja. Tällä miehellä on takanaan lähes 50 näytelmää niin lavalla kuin sen takanakin, eikä teatterikärpäsen puraisu lakkaa kutisemasta.

Ypäjän Musiikkiteatterissa Markus on vaikuttanut eri tavoin vuodesta 2010. Paavo 1,5 on hänen ohjaamistaan teoksista tähän asti se “kunnianhimoisin” (teki muuten matkaa ensi-iltaansa lähes 3 vuotta). Markus on tuttu pitkälti kaikkien Forssan alueen teatterien lavoilta, mutta nykyään keskittyy etupäässä tarinankerrontaan ja uusien teosten luomiseen. Ennen Paavoa hän on ohjannut Forssan Teatteriin näytelmät Kolmen kimppa, Jäähyväiset Pamela Anderssonille sekä Kerjäläinen ja Jänis. Ja matka on vasta alussa.

Me kysyimme, Markus vastasi:

Mikä oli ensikosketuksesi teatteriin? – Yläasteella 12- tai 13-vuotiaana ohjaaja Jyrki Kanervan johdolla, Notkun nuorisoteatterissa Viulunsoittaja katolla -suurmusikaali. Esitettiin Paanan koulun juhlasalissa täysille katsomoille. Hieman puisevaltahan se homma aluksi tuntui mutta jo 2 vuotta myöhemmin löysinkin jo itseni Forssan Teatterin lavalta.

Mikä on ollut tähänastisista teatteriprojekteistasi kaikkein mieleenpainuvin? – Pakko olla Kolmen kimppa -farssikomedia, jonka ohjasin joitakin vuosia sitten ja jossa näyttelin toista miespääosaa. Siinä teoksessa kaikki vaan osui jotenkin kohdilleen. Loistava teksti ja aivan mahtava työporukka ennestään toisilleen tuttuja ihmisiä. Se ilmapiiri oli jotenkin niin välitön ja lämmin. Koen itse että se oli siihenastisista ohjaustöistäni myös se kaikkein “kypsin”, sitä paitsi oli tosi kiva tehdä teos joka käsittelee milleniaalisukupolven moderneja rakkauskoukeroita, sitoutumiskammoineen kaikkineen. Ylipäätään on helppoa tehdä näytelmää aiheesta josta haluaa kertoa, kuten Paavonkin kanssa.

Jos pääsisit mukaan mihin tahansa näytelmään, mikä se olisi ja mitä siinä tekisit? – Voi kuule. Pöytälaatikosta löytyy niin monta valmiiksi dramatisoitua teosta jotka etsivät oikeaa aikaa ja oikeaa paikkaa. Näytelmien käynnistämisessä harjoituskauteensa asti on vain omat haasteensa. Tällä hetkellä minua kutkuttaa tehdä eräs monologi, ehkä tästä kuullaankin lähitulevaisuudessa, jos oikeudelliset seikat selviävät.

Mikä oli parasta Paavossa? – Parasta on se tarina. Aihepiiri joka on tärkeä ja jota on helppo lähestyä komedian keinoin. Näytelmän teemat ovat suuria ja sitä voi katsoa niin monesta eri kulmasta vanhemmuuden, nuoruuden vimman, seksuaalisen tasa-arvon tai väärinymmärretyn nuorisomme kautta. Pettymyksen ja täyttymyksen taustalla piilee kaikkein suurimpana teemana optimismi ja ikuinen toivo paremmasta huomisesta. Näytelmä itsessään taas kulkee kuin vuoristorata, välillä räväkän komedian kautta ja välillä taas asian äärelle hiljentyen. Tyhjää kohtaa ei juurikaan. Olen ylpeä myös näyttämötiimistämme, ja siitä kuinka he ovat lavatyön toteuttaneet “viimeistä mäkirantaa myöten” 😉

Paavon takaa, osa 4: Kari Mäkiranta

Kari Mäkiranta

Paavon takaa -blogisarjassamme esitellään tekijät Paavo 1,5 -näytelmän takana.

Neljännessä osassa esittäytyy Ypäjän Musiikkiteatterin musiikinjohtajana tutuksi tullut, pitkän linjan musiikkiteatterisäveltäjä-muusikko Kari “Mäksä” Mäkiranta. Yhden hengen orkesterillaan “Paavoykspilkkuvitosta” tahdittava Mäksä on heiluttanut YMT:llä tahtipuikkoa jo vuodesta 2006 alkaen. Pohjalaissyntyinen, nykyään turkulainen perheenisä tekee leipätyönään musiikkiteatteria freelancerina eri teattereille. Tällä hetkellä muita työllistäjiä ovat Åbo Svenska Teater, Linnateatteri, Helsingin Kaupunginteatteri sekä Valkeakosken Kaupunginteatteri.

Mäksä on ollut monessa mukana. Itse musiikkiteatteri-ilmaisun ohjaamista ja musiikkiteatterisäveltämistä opiskellut taiteilija on ollut perustamassa ja kehittämässä pop-jazz -koulutusta Pohjanmaalla, toiminut Hämeen taidetoimikunnan läänintaiteilijana vuosina 2000-2005 sekä kiertänyt muusikkona eri artistien ja yhtyeiden kokoonpanoissa (mm. Jari Sillanpää, Laura Voutilainen). Tietenkin maininnan ansaitsee myös Mäksän todella voimakas vaikutus ja rooli nykyisen Ypäjän Musiikkiteatterin musiikillisessa ulosannissa.

Me kysyimme, Mäksä vastasi:

Mikä oli ensikosketuksesi teatteriin? – Kansakoulun Tiernapojista se varmastikin lähti 70-luvun alussa. Sävelsin myös joihinkin pienimuotoisiin lyhytelokuviin musiikkia 80-luvun alussa. Ensimmäinen varsinainen näytelmä koulun jälkeen oli Kauhajoella, Kaj Chydeniuksen säveltämä Mutju-näytelmä jossa olin muusikkona.

Mikä on ollut tähänastisista teatteriprojekteistasi kaikkein mieleenpainuvin? – Tähän on vaikea vastata. Tapanani on että keskityn siihen teokseen mikä kulloinkin on käsillä, ja kun se on ohi, siirryn seuraavaan enkä jää erityisesti muistelemaan edellistä. Mutta tietenkin jokaisesta tuotannosta jää jotain elämään ja kasvua ihmisenä tapahtuu. Ypäjän Musiikkiteatterin yhteisöllisessä, tiiviissä ja isossa “perheessä” on aina ollut hienoa olla mukana. On myös aina mukavaa kun pääsee olemaan mukana teoksissa myös soittamassa sen lisäksi että säveltää.

Jos pääsisit mukaan mihin tahansa näytelmään, mikä se olisi ja mitä tekisit? – Olen oikeastaan jo päässyt tekemään tällaisen “ihannetuotannon”. Punainen hirvi Hämeenlinnassa oli kuvaelma joka oli pitkälti näköiseni, ohjasin, sävelsin ja sain vaikuttaa todella suuresti lopputulokseen. Vastaavaa olisi hienoa päästä joskus tekemään siten, että pääsisi rauhassa ja pitkän kaavan kautta sitä suunnittelemaan. Jotakin maanläheistä joka olisi tässä ja nyt mutta kurkottaisi kuitenkin tulevaisuuteen. Mielelläni tälläisen säveltäisin ja itsekin siinä soittaisin, isolla bändillä ja kaikki livenä!

Mikä oli parasta Paavo 1,5:ssä? – Läsnäolo. Vaikka teos on hauska ja koominen niin siinä on isoja läsnäolon hetkiä niin tekijöillä kuin yleisölläkin. Itku ja nauru ovat lähellä toisiaan ja vaihtelevat nopeasti, näytelmä elää hetkessä. Jokainen esitys on myös hieman uniikki, kahta täsmälleen samanlaista esitystä ei ole nähty.

 

Paavon takaa, osa 3: Mikael Norri

Paavon takaa -blogisarjassamme esitellään tekijät Paavo 1,5 -näytelmän takana.

Sarjamme kolmannessa osassa vuoroon astuu Musiikkiteatterissa niin lavalla kuin taustajoukoissakin nähty Mikael Norri. Mikael on tehnyt suuren (talkoo)työn Paavo 1,5 -näytelmän graafisen ulkoasun suunnittelussa ja toteutuksessa, ja vilahtaapa herra myös estradilla avustavissa rooleissa. Kaarinasta kotoisin oleva, nyttemmin lahtelaistunut Mikael opiskelee Lahden AMK:ssa graafisen suunnittelun medianomiksi, ja on aiemmin kouluttautunut myös keramiikka-artesaaniksi Forssan ammatti-instituutissa.

“Paavon” lisäksi Mikael suunnitteli ja toteutti YMT:lle Ypäjän musiikkiteatterikesä 2019 -festivaalin graafisen ulosannin. Teatterimme lisäksi hän on tehnyt moninaisia graafisen alan töitä freelancerina. Monipuolisen kuvataideharrastuksen lisäksi hän harrastaa aktiivisesti teatteria. Hänen roolisuorituksiaan on päästy ihailemaan mm. Raision kesäteatterissa, Forssan teatterissa, Rauhaniemen kesäteatterissa, Nastolan Pisarateatterissa sekä tietenkin Ypäjän Musiikkiteatterissa.

Me kysyimme, Mikael vastasi:

Mikä oli ensikosketuksesi teatteriin?  – En muista minkä teatterin Tuhkimon näin, mutta varmasti tuolloin jollain tapaa innostuin teatterista. Kuitenkin vasta 18-vuotiaana päädyin itse ensimmäistä kertaa näyttelemään Raision kesäteatterin Onnen Maa -näytelmään. 

Mikä on ollut tähänastisista teatteriprojekteistasi kaikkein mieleenpainuvin?Simpauttaja Rauhaniemen kesäteatterissa. Se oli ensimmäinen varsinainen draamanäytelmä jossa olen ollut mukana. Sen tekeminen herätti ajatuksia ja roolihahmoon (Imppa) tuli mentyä syvälle.

Jos pääsisit mukaan mihin tahansa näytelmään, mikä se olisi ja mitä tekisit?Jekyll & Hyde -musikaali. Esittäisin tohtori Jekyllia. Olisi mielenkiintoista esittää roolia, jossa yhdessä hahmossa on kaksi niin erilaista ääripäätä.

Mikä oli parasta Paavossa?Koko työryhmän ryhmähenki ja kuinka kaikki puhaltavat yhteen hiileen. Koko porukan innokkuus näkyy kaikessa tekemisessä.

 

Mikaelin portfolio löytyy osoitteesta https://mikaelnorrimn.wixsite.com/myportfolio.

 

Mikael Norri

Paavon takaa, osa 2: Piritta Kämi-Conway

Paavon takaa -blogisarjassamme esitellään tekijät Paavo 1,5 -näytelmän takana.

Toisessa osassa vuoronsa saa luottopuvustajamme, kädentaito- ja taidealojen sekatyöläinen Piritta Kämi-Conway. Vuodesta 2005 alkaen Ypäjän Musiikkiteatterissa puvustuksia toteuttanut Piritta on kotoisin Somerolta, missä nykyäänkin asustaa perheensä kanssa. Välissä hän on kuitenkin vaikuttanut myös Turussa ja Skotlannissa. Turusta mukaan tarttuivat vaatetusalan artenomin paperit (AMK) ja Skotlannin Edinburgh College of Art -oppilaitoksesta Bachelor of Arts with Honours -tutkinto.

Monenkirjavalla urallaan Piritta on työskennellyt puvustajana ja pukusuunnittelijana erilaisissa teatterituotannoissa sekä taito- ja taideaineiden opettajana kouluissa ja kansanopistoissa. Ypäjän Musiikkiteatterin lisäksi Pirittan puvustuksia on nähty muun muassa Teatteri PROVinssissa, IdeaTeatterissa, Linnateatterissa sekä Tanssiteatteri Auracossa.

Me kysyimme, Piritta vastasi:

Mikä oli ensikosketuksesi  teatteriin?Omat vanhemmat veivät minua paljon teatteriin. Ensimmäinen puvustus taisi olla lukion karonkkanäytelmässä. 

Mikä on ollut tähänastisista teatteriprojekteistasi kaikkein mieleenpainuvin? Niitä tulee mieleen useita, esimerkiksi Täällä Pohjantähden alla Ypäjän Musiikkiteatterissa vahvan musiikkinsa vuoksi, sekä vaikkapa Viulunsoittaja katolla ja Seitsemän veljestä niin ikään Ypäjällä.

Jos pääsisit mukaan mihin tahansa näytelmään, mikä se olisi ja mitä tekisit?Varmaankin jotakin fantasiaa, tai vaikkapa nyt Kesäyön unelma… Myös sirkusjutuista tykkään. Puvustaisin.

Mikä oli parasta Paavo 1,5:ssä?Oman työn puolesta on vaikea sanoa, sillä puvustustyötä oli sangen vähän. Mutta näytelmässä itsessään minuun vetosi itse Paavon hahmo, se kuinka se kova ulkokuori lopulta aukeaa näytelmän edetessä.

 

Piritta Kämi-Conway

Paavon takaa, osa 1: Sampsa Jaakkola

Paavon takaa -blogisarjassamme esitellään tekijät Paavo 1,5 -näytelmän takana.

Sarjamme ensimmäisessä osassa esittäytyy Paavo 1,5:n lavastussuunnittelija, monipuolinen kädentaitaja ja ideanikkari Sampsa Jaakkola. Ypäjältä kotoisin oleva ja siellä nykyäänkin avovaimon ja 9-vuotiaan pojan kanssa asusteleva Jaakkola on ollut vuonna 1985 perustetun Ypäjän Musiikkiteatterin toiminnassa mukana alusta alkaen.

Alun perin lyömäsoittimien takaa tutun konkarin ensimmäinen lavastus Ypäjällä oli Valkoinen hevonen -operetti (1994), jonka jälkeen YMT:n lavasteet ovatkin olleet miehen käsialaa muutamaa välivuotta lukuun ottamatta. Ypäjän lisäksi sulkia lavastajanhattuun on kertynyt muun muassa Somerniemen Musiikkiteatterissa, Forssan Teatterissa ja Teatteri Tuntemattomassa, ja onpa Jaakkolan toteutuksia päästy ihmettelemään aina Turun Kaupunginteatterissa ja Kansallisoopperassakin asti.

Koulutukseltaan Jaakkola on muotoilija, ja varsinaisina päivätöinään hän tekee mittatilauskalusteita, pintaremontteja, teatteriremontteja ja erityisesti teatterien lattioita sekä messurakentamista.

Me kysyimme, Sampsa vastasi:

Mikä oli ensikosketuksesi teatteriin? Kuisma ja Helinä Ypäjän Musiikkiteatterissa vuonna 1985

Mikä on ollut tähänastisista teatteriprojekteistasi kaikkein mieleenpainuvin? – Kaikista näytelmistä jää aina jotain mieleen ja sanontoja joita sopivissa kohdissa arkielämässäkin tulee käytettyä. Mutta ehkä yksi mieleenpainuva oli Sammon Tarinan ensi-ilta. Kaikki oli uutta. Näyttämö, meille tehty käsikirjoitus ja sävelletty musiikki, joka oli todella vaativaa esitettävää.

Jos pääsisit mukaan mihin tahansa näytelmään, mikä se olisi ja mitä tekisit? En osaa kyllä sanoa. Varmaankin lavastaisin. Ehkä jotain fantasiaa, jossa lavastus ei tarvitsisi olla realistista.

Mikä oli parasta Paavo 1,5:ssä? Huomata, että pienikin produktio saadaan toimimaan Ypäjällä. Kun on iso katsomo ja valtava näyttämö, silti siihen saatiin intiimi tunnelma.

Sampsa Jaakkola

Puheenjohtajan kynästä: mitä meille kuuluu nyt?

Minut valittiin 9.11.2019 Ypäjän Musiikkiteatteri ry:n puheenjohtajaksi. Olin tuolloin nuori, puheenjohtajuudesta kokematon ja täynnä intoa, jolla aioin pistää maailman järjestykseen. Nyt, yhdeksän kuukautta myöhemmin olen edelleen kovin nuori ja täynnä intoa, jolla aion pistää maailman järjestykseen. Kokemattomaksi en enää lähtisi itseäni tituleeraamaan, sillä kuluneet kuukaudet ovat heittäneet todellakin suoraan syvään päätyyn. Eikä siinä mitään, me YMT:llä uimme yhä.

En toki hypännyt näin suuren organisaation johtoon täysin kokemattomana – olinhan saanut opiskeluni myötä kokemusta järjestötoiminnasta niin omassa ainejärjestössäni kuin valtakunnallisen opiskelijaliiton toiminnan kautta. Jos jonkinlaisen puheenjohtajalupauksen tein, niin taisin luvata johtokunnalleni, että teen kasvojenkohotuksen teatterimme yhdistystoiminnalle. Laadukasta teatteria meillä on tehty aina, mutta yhdistyksen toiminnan kehittäminen tukee tietenkin vielä parempiin lopputuloksiin pääsyä.

Kuten paikallislehdistä ja omasta tiedotuksestamme on saanut lukea, vuotta 2020 on värittäneet synkät varjot. Korona, sen myötä eteen tullut näytöskauden peruuntuminen ja taloudelliset haasteet ovat tuoneet eteen kauden, jolla kehittämistoiminta on saanut väistyä taka-alalle ja keskiöön on noussut selviytymistaistelu. Tässä kohdassa onkin oikea hetki kiittää väsymätöntä johtokuntaani, sitoutuneita harrastajiamme, Ypäjän kuntaa, yritysyhteistyökumppaneitamme sekä katsojakuntaamme. Kaikilta osapuolilta on löytynyt ymmärrystä, joustoa ja halua jatkaa yhteistä matkaa hankaluuksien keskelläkin. Tänä vuonna kaikki yhdistyksemme saama tuki ja tunnustus on tuntunut merkityksellisemmältä kuin kenties koskaan aiemmin.

Kaikesta negatiivisesta huolimatta sanoisin, että Ypäjän Musiikkiteatterilla menee hyvin. Sillä menee juuri niin hyvin, kuin tällaisessa tilanteessa vain voi mennä. Väkemme katsoo uskaliaasti tulevaisuuteen, ja meillä on vakaa suunnitelma tilanteen voittamiseksi. Kunhan byrokratian rattaat ovat pyörineet oikeaan asentoon, pääsemme myös toteuttamaan suunnitelmaamme. Siitä lisää sitten, kun se on ajankohtaista.

Tulevaisuudesta kertoo omaa tarinaansa myös se, että alkuvuodesta toisen asteen yhteishaun alettua kolme nuorta pyysivät teatterilta ja ohjaajiltamme lausunnon harrastuksestaan ja osaamisestaan hakiessaan opiskelemaan ilmaisu-/teatteripainotteisiin oppilaitoksiin. Tällä viikolla saimme kuulla riemu-uutisen, että jokainen heistä on saanut opiskelupaikan haluamastaan oppilaitoksesta. Olkoon onni myötäinen näille kasvateillemme, joista saamme varmasti vielä kuulla tulevaisuudessa!

Tänään 13.6.2020 pääsemme myös vihdoin pitämään yhdistyksemme kevätkokouksen, joka sai sekin väistyä koronan tieltä keväämmältä. Lie vaikeaa noudattaa turvavälejä, kun vihdoinkin näkee rakkaita teatteriystäviä, mutta on pysyttävä lujana. Ja kunhan kokous illansuussa päättyy, olemme jälleen viisaampia teatterimme tulevaisuuden suhteen. Ehkä tänään päätetään jotakin, joka myös katsojiamme ilahduttaa myöhemmin…

Rokkia!

Se on Lavastemiäs, ko täsä ny riipustaa. Ko ens suvena se on toi suamirokki, oikeestans manserokki, ko soe meitin näyttämölä, ko esitettään toi Vuonna 85. Rupesin sitä si täsä hunteeraamaan ja riipustaanki, ko tuli siittä si miäleen montaki vinkkeliä.

Ensteks, ko kuulin, mitä on tulosa, ni rupes melkeen naurattaan. Saattaa meinaan olla aika ratikaali valinta täsä meitin teatterisa. Vaikka en si sentään nauranu, mu rupesin kumminki hymmyilemmään, ko mää tykkään tavallisen ylitte yrittämisestä. Eikä toi valinta oo ensmäinen ratikaali, ko viime suvena pyäri yhtenä kappaleena Paavo pualitoista. Se oli ratikaali ja se oli mun miälestä paras viime suven esityksistä, monestaki vinkkelistä. Niinko ajankohtasesti erilaisuuren tuamittemisen taikka hyväksymisen. Niinko taiteellisesti, että vaikeeta aihetta käsitellään näennäisen kevyesti ja huumorilla höystäin, mu tuaren selvästi essiin se, mikä on oikein, jos mei ihmiset osattais jottain älyllisesti aatella ja tehrä – ja muuttua. Siihen mukkaan Mäksän säestys ja Sarin aaria, viäläki sialua viiltää! Hyviä ne oli ne muukki, Westis ja Kassine, mu ei ne ny iha yltäny sammaan, ko Paavo.

Mu si ton erellisen perrään multa hymy hyytys, ko rupesin hunteeraan, että mitäs mää siiitä vuaresta 85 oikein si muistan. En muistanu mittään!  Aattelin si aatella levveemmin, että mitäs mää muistan koko kahreksankymmentäluvusta. Enkä muistanu siittäkä juur mittään, paitti niitä ammattiasioita, joita sillon töikseni tuhrasin ja ne oli enimmäkseen semmosia atk-asioita, joilla ei ny täsä oo mittään merkitystä. Paitti on si sikäli, että sen muistin, että, ko kerran tein yhrelle virmalle juhlaohjelman, misä mentiin läpi vuasikymmenet kolmekymmentäluvulta kakstuhattaluvulle, ni olinha mää siinä tiivistäny kahreksankymmentäluvun muutamalle riville. Kaivon ne rivit si tiatokonneestani ja ne oli semmoset, ko:

 

  • CD-levyt, kotivideot ja mikrotietokoneet alkavat yleistyä ja mikroaaltouuni mullistaa ruuanvalmistuksen.
  • Radiosta kuunnellaan edelleen uskollisesti Lauantain toivottuja levyjä
  • Matti ja Teppo kohoavat iskelmätaivaan kestotähdiksi ja maan valtaa Dingo-kuume
  • Kesäaika otetaan käyttöön, samoin metro Helsingissä
  • YYA-sopimusta jatketaan 20:lla vuodella ja kaupallisille paikallisradioille aletaan myöntää lupia
  • Ensimmäinen Finlandia-palkinto myönnetään Erno Paasilinnalle ja presidentti Urho Kaleva Kekkonen kuolee 1986
  • Naiset saavat oikeuden päästä papin virkaan ja Suomesta tulee Euroopan neuvoston jäsen
  • Irwin Goodmanin toinen single ”Työmiehen lauantai” joutuu alkoholiviittausten vuoksi Yleisradion soittokieltoon
  • Tasavallan Presidenttinä toimivat Urho Kaleva Kekkonen 1956 -1982 ja
    Mauno Henrik Koivisto 1982 -1994.

 

Si, ko se tiatokone kerran oli auki, ni kooklasin samala tota vuotta 85 ja sen vuaren suurimpia äänitteiren myynti/soitto-hittejä. Tuttua tuli kammaa vastaan. Kymmene kärjesä listallä oliva Dingon Autiotalo ykkösenä, Eppujen Kitara, taivas ja tähdet kolmosena, Paven Lähtisitkö vitosena, Karjalaisen Doris kutosena, ja Yön Joutsenlaulu ysinä.

Si mää vajosinki syvvään nostalkiiaan. Ko Karjalaiseen olin törmänny, ihan nokittain jo aikasemmi, ko Jukka oli viälä töisä mainostoimistosa ja opiskeli markkinointia ja mää olin hänen opinnäytetyänsä ohjaaja. Teki tyänsä oman musiikkinsa markkinoinnista. Ko sillon hänestä mittään tiämättä näin tyänsä aihe-ehrotuksen, nii aattelin, että joku tankotyyppi se täsäki si taitaa taas olla, mu hyväksyin kumminki ehrotuksen. Hyväksyin si lopuks tyänki ja kirjotin pallautteen laulusanotuksen mittaan. Jukka sanos, että pallaute oli parempi, ko häne omat laulusanotuksensa, siis sanotuksellisesti. Ei oo sitä si kumminka käyttäny missään kappaleessaan. Taisi siinä si multa mennä ohi ura sanottajana.

Sitä si jääny suremaa, ko sain silmäni räpyteltyä selvemmiks ja nenäni niistettyä ja rupesin vääntään hunteeraukseen uutta vaihretta, ko si muistinki. Että suamirokkia oli jo paljon aikasemmi, ko kahreksankymmentäluvulla. Mää olin nuari kuuskymmentäluvulla ja sillon mei vallattiin vanhaa ja katottiin kieli ja mieli pitkällä Lapualaisoopperaa ja minihammeita, jokka sillon tuli muatiin ja rotestoitiin Vietnamin sottaa ja pelättiin, ko neukkujen panssarit vyäry Prahan karuille. Mää sillon semmosia vähä vierestä, ko olin ensi oppikoulusa ja sitte sotaväesä ja si karettikoulusa. Minihammeitten perrään kualasin kohta, ko semmosia näin ja siittä si erespäin ja viäläki, mu Tsekkoslovakian miähitystä ja riisiä seurasin karettialikersanttina Mäkiluorosa. Istuin miinalaivalla tutkan vieresä ja kattelin, ko itänaapuri ajatti ulos sotavehkeitään Viron satamista.

Aika oli aika erilainen, ko 85. Katotaas niitä hittejä 65. Ykkösenä Kari Kuuvan Tango Pelargonia, kakkosena saman miähen Pikku Nina. Viitosena Katri Helenan Minne tuuli kuljettaa, kuutosena Tamara Lundin Sinun omasi, kahreksantena Seppo Hanskin Dona Dona ja yhreksäntena Seppo Hanskin Syvä kuin meri.

Mu rokki teki tulloonsa. Suamirokki oli vielä enempiki rautalankaa, mu ulkomailta tuli tuhtia tavaraa, Ypäjällekki. Kesä 65 oli kova rokkikesä, Ypäjälläki. Pertun lavalla, semmosta ennää, mu oli sielä, misä ny urheiluhalli, ni siälä kävi Renegades ja villitti Ypäjän plikat ja muukki plikat lähiseuruilta. Määki, ko tönötin tiätysti eturivisä lavan viäresä, jouruin järjestysmiästen käsikoukkuketjuun, ko yritettiin hollata niitä plikkoja, ko väkisin lavalle koittiva. Ja kävivä samala lavalla semmosekki ko Lenne and the Lee Kings ja Ulla Persson med Shamrocks från Stockholm.

Mulle suven 65 huippu oli tiätysti Yyteri juhannuksena, ko sinne tuliva Rollarit. Lehrissä kirjottivat, että kauheeta meininkiä ja multaki äiti koitti urella, että missäs sää poika oikein oot ollu. Mää siihen mittään, ko nöösipoika olin – jo sillon ja si myähemminki. Mu syksyllä kävin Turusa, ko siälä oliva Kinks ja Swinging Blue Jeans.

Järjestysmiähistä tuli miäleen kesältä 65 semmonenki tappaus sieltä Pertun lavalta, ko yks kolli koitti esittää kovvaa poikaa ja olla nii kovin juavuksissa, että toisia töni ja häiritti. Yks järjestysmiäs oli samasta kylästä, ko määki (Manninen), isäntämiäs, semmone parimetrine pittuureltaan ja melkein levveyreltäänki, meinaan tosta hartioitte kohralta. Se oli pari kertaa saattanu sen kollin pois lavalta, mu ko se tuli si vaa takasin ja jatko sitä sammaa peliä, ni tää isäntämiäs otti siittä semmosen niska-pers-otteen, nosti kollin korkeelle ja kanto sen lavalta ja ko siinä lavan viäresä oli kommee paksu mänty, ni kolhasi kollin pään sen männyn kylkeen. Valu siihen männyn juurelle vähäks aikaa. Häipy siittä si hiljakseen. Että ei Ypäjällä sillon sallittu mittään semmosta valskia esittämistä.

Si seittämänkymmentäluvula tuli kovvaa suamalaistaki rokkia. Tasavallan Presidentti, Wigwam, Hurriganes, Badding, Juice, Hector, Dave, Pelle Miljoona ja Epukki –siinä niitä.

Se on semmosta, nostalkiiaa tämä meitin vanhojen ukkojen horina. Mu viritä sääki sun oma nostalkias ja tuu ens suvena kattoon, mitä tämä meitin teatteri saa irti siittä Vuaresta 85. Eikä se oo tulleen iha vähä, ko siälä on semmoset ammattimiähet ja –naiset puikoisa, ko Mäksä musiikisa, Tuamo ohjauksesa, Iiris liikunnasa ja Piritta vaatteisa. Lavastus mei koitetaan tehrä ihan itte.

Ja si on toi rokki. Mää sanon siittä samallai, ko sano joskus, oliskos ollu 60-luvula, yks meitin kylän (Manninen) vanhaisäntä, ko sen hirsitalo oli ihan maantiän vieresä ja se kuunteli kamarisa ratioo, mikä oli seinälä hyllyllä ja kuarma-auto suistus tiältä ja törmäs talon päätyyn ja talo vähä siirtys paikastaan ja ratio putos permannolle ja toiset si peljästyksesä kiiruusti paikalle kyssyyn, että kuis kävi, ni vanhaisäntä vastas ”Se soe vaa”.

Rokki, se soe vaa!

 

Lavastemiäs

 

Top