Rokkia!

Se on Lavastemiäs, ko täsä ny riipustaa. Ko ens suvena se on toi suamirokki, oikeestans manserokki, ko soe meitin näyttämölä, ko esitettään toi Vuonna 85. Rupesin sitä si täsä hunteeraamaan ja riipustaanki, ko tuli siittä si miäleen montaki vinkkeliä.

Ensteks, ko kuulin, mitä on tulosa, ni rupes melkeen naurattaan. Saattaa meinaan olla aika ratikaali valinta täsä meitin teatterisa. Vaikka en si sentään nauranu, mu rupesin kumminki hymmyilemmään, ko mää tykkään tavallisen ylitte yrittämisestä. Eikä toi valinta oo ensmäinen ratikaali, ko viime suvena pyäri yhtenä kappaleena Paavo pualitoista. Se oli ratikaali ja se oli mun miälestä paras viime suven esityksistä, monestaki vinkkelistä. Niinko ajankohtasesti erilaisuuren tuamittemisen taikka hyväksymisen. Niinko taiteellisesti, että vaikeeta aihetta käsitellään näennäisen kevyesti ja huumorilla höystäin, mu tuaren selvästi essiin se, mikä on oikein, jos mei ihmiset osattais jottain älyllisesti aatella ja tehrä – ja muuttua. Siihen mukkaan Mäksän säestys ja Sarin aaria, viäläki sialua viiltää! Hyviä ne oli ne muukki, Westis ja Kassine, mu ei ne ny iha yltäny sammaan, ko Paavo.

Mu si ton erellisen perrään multa hymy hyytys, ko rupesin hunteeraan, että mitäs mää siiitä vuaresta 85 oikein si muistan. En muistanu mittään!  Aattelin si aatella levveemmin, että mitäs mää muistan koko kahreksankymmentäluvusta. Enkä muistanu siittäkä juur mittään, paitti niitä ammattiasioita, joita sillon töikseni tuhrasin ja ne oli enimmäkseen semmosia atk-asioita, joilla ei ny täsä oo mittään merkitystä. Paitti on si sikäli, että sen muistin, että, ko kerran tein yhrelle virmalle juhlaohjelman, misä mentiin läpi vuasikymmenet kolmekymmentäluvulta kakstuhattaluvulle, ni olinha mää siinä tiivistäny kahreksankymmentäluvun muutamalle riville. Kaivon ne rivit si tiatokonneestani ja ne oli semmoset, ko:

 

  • CD-levyt, kotivideot ja mikrotietokoneet alkavat yleistyä ja mikroaaltouuni mullistaa ruuanvalmistuksen.
  • Radiosta kuunnellaan edelleen uskollisesti Lauantain toivottuja levyjä
  • Matti ja Teppo kohoavat iskelmätaivaan kestotähdiksi ja maan valtaa Dingo-kuume
  • Kesäaika otetaan käyttöön, samoin metro Helsingissä
  • YYA-sopimusta jatketaan 20:lla vuodella ja kaupallisille paikallisradioille aletaan myöntää lupia
  • Ensimmäinen Finlandia-palkinto myönnetään Erno Paasilinnalle ja presidentti Urho Kaleva Kekkonen kuolee 1986
  • Naiset saavat oikeuden päästä papin virkaan ja Suomesta tulee Euroopan neuvoston jäsen
  • Irwin Goodmanin toinen single ”Työmiehen lauantai” joutuu alkoholiviittausten vuoksi Yleisradion soittokieltoon
  • Tasavallan Presidenttinä toimivat Urho Kaleva Kekkonen 1956 -1982 ja
    Mauno Henrik Koivisto 1982 -1994.

 

Si, ko se tiatokone kerran oli auki, ni kooklasin samala tota vuotta 85 ja sen vuaren suurimpia äänitteiren myynti/soitto-hittejä. Tuttua tuli kammaa vastaan. Kymmene kärjesä listallä oliva Dingon Autiotalo ykkösenä, Eppujen Kitara, taivas ja tähdet kolmosena, Paven Lähtisitkö vitosena, Karjalaisen Doris kutosena, ja Yön Joutsenlaulu ysinä.

Si mää vajosinki syvvään nostalkiiaan. Ko Karjalaiseen olin törmänny, ihan nokittain jo aikasemmi, ko Jukka oli viälä töisä mainostoimistosa ja opiskeli markkinointia ja mää olin hänen opinnäytetyänsä ohjaaja. Teki tyänsä oman musiikkinsa markkinoinnista. Ko sillon hänestä mittään tiämättä näin tyänsä aihe-ehrotuksen, nii aattelin, että joku tankotyyppi se täsäki si taitaa taas olla, mu hyväksyin kumminki ehrotuksen. Hyväksyin si lopuks tyänki ja kirjotin pallautteen laulusanotuksen mittaan. Jukka sanos, että pallaute oli parempi, ko häne omat laulusanotuksensa, siis sanotuksellisesti. Ei oo sitä si kumminka käyttäny missään kappaleessaan. Taisi siinä si multa mennä ohi ura sanottajana.

Sitä si jääny suremaa, ko sain silmäni räpyteltyä selvemmiks ja nenäni niistettyä ja rupesin vääntään hunteeraukseen uutta vaihretta, ko si muistinki. Että suamirokkia oli jo paljon aikasemmi, ko kahreksankymmentäluvulla. Mää olin nuari kuuskymmentäluvulla ja sillon mei vallattiin vanhaa ja katottiin kieli ja mieli pitkällä Lapualaisoopperaa ja minihammeita, jokka sillon tuli muatiin ja rotestoitiin Vietnamin sottaa ja pelättiin, ko neukkujen panssarit vyäry Prahan karuille. Mää sillon semmosia vähä vierestä, ko olin ensi oppikoulusa ja sitte sotaväesä ja si karettikoulusa. Minihammeitten perrään kualasin kohta, ko semmosia näin ja siittä si erespäin ja viäläki, mu Tsekkoslovakian miähitystä ja riisiä seurasin karettialikersanttina Mäkiluorosa. Istuin miinalaivalla tutkan vieresä ja kattelin, ko itänaapuri ajatti ulos sotavehkeitään Viron satamista.

Aika oli aika erilainen, ko 85. Katotaas niitä hittejä 65. Ykkösenä Kari Kuuvan Tango Pelargonia, kakkosena saman miähen Pikku Nina. Viitosena Katri Helenan Minne tuuli kuljettaa, kuutosena Tamara Lundin Sinun omasi, kahreksantena Seppo Hanskin Dona Dona ja yhreksäntena Seppo Hanskin Syvä kuin meri.

Mu rokki teki tulloonsa. Suamirokki oli vielä enempiki rautalankaa, mu ulkomailta tuli tuhtia tavaraa, Ypäjällekki. Kesä 65 oli kova rokkikesä, Ypäjälläki. Pertun lavalla, semmosta ennää, mu oli sielä, misä ny urheiluhalli, ni siälä kävi Renegades ja villitti Ypäjän plikat ja muukki plikat lähiseuruilta. Määki, ko tönötin tiätysti eturivisä lavan viäresä, jouruin järjestysmiästen käsikoukkuketjuun, ko yritettiin hollata niitä plikkoja, ko väkisin lavalle koittiva. Ja kävivä samala lavalla semmosekki ko Lenne and the Lee Kings ja Ulla Persson med Shamrocks från Stockholm.

Mulle suven 65 huippu oli tiätysti Yyteri juhannuksena, ko sinne tuliva Rollarit. Lehrissä kirjottivat, että kauheeta meininkiä ja multaki äiti koitti urella, että missäs sää poika oikein oot ollu. Mää siihen mittään, ko nöösipoika olin – jo sillon ja si myähemminki. Mu syksyllä kävin Turusa, ko siälä oliva Kinks ja Swinging Blue Jeans.

Järjestysmiähistä tuli miäleen kesältä 65 semmonenki tappaus sieltä Pertun lavalta, ko yks kolli koitti esittää kovvaa poikaa ja olla nii kovin juavuksissa, että toisia töni ja häiritti. Yks järjestysmiäs oli samasta kylästä, ko määki (Manninen), isäntämiäs, semmone parimetrine pittuureltaan ja melkein levveyreltäänki, meinaan tosta hartioitte kohralta. Se oli pari kertaa saattanu sen kollin pois lavalta, mu ko se tuli si vaa takasin ja jatko sitä sammaa peliä, ni tää isäntämiäs otti siittä semmosen niska-pers-otteen, nosti kollin korkeelle ja kanto sen lavalta ja ko siinä lavan viäresä oli kommee paksu mänty, ni kolhasi kollin pään sen männyn kylkeen. Valu siihen männyn juurelle vähäks aikaa. Häipy siittä si hiljakseen. Että ei Ypäjällä sillon sallittu mittään semmosta valskia esittämistä.

Si seittämänkymmentäluvula tuli kovvaa suamalaistaki rokkia. Tasavallan Presidentti, Wigwam, Hurriganes, Badding, Juice, Hector, Dave, Pelle Miljoona ja Epukki –siinä niitä.

Se on semmosta, nostalkiiaa tämä meitin vanhojen ukkojen horina. Mu viritä sääki sun oma nostalkias ja tuu ens suvena kattoon, mitä tämä meitin teatteri saa irti siittä Vuaresta 85. Eikä se oo tulleen iha vähä, ko siälä on semmoset ammattimiähet ja –naiset puikoisa, ko Mäksä musiikisa, Tuamo ohjauksesa, Iiris liikunnasa ja Piritta vaatteisa. Lavastus mei koitetaan tehrä ihan itte.

Ja si on toi rokki. Mää sanon siittä samallai, ko sano joskus, oliskos ollu 60-luvula, yks meitin kylän (Manninen) vanhaisäntä, ko sen hirsitalo oli ihan maantiän vieresä ja se kuunteli kamarisa ratioo, mikä oli seinälä hyllyllä ja kuarma-auto suistus tiältä ja törmäs talon päätyyn ja talo vähä siirtys paikastaan ja ratio putos permannolle ja toiset si peljästyksesä kiiruusti paikalle kyssyyn, että kuis kävi, ni vanhaisäntä vastas ”Se soe vaa”.

Rokki, se soe vaa!

 

Lavastemiäs

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Top