[Teatterileski (substantiivi): henkilö, joka on menettänyt läheisensä teatterille. Teatterileski voi olla aviopuoliso, lapsi, äiti, isä, ystävä, jonka läheinen harrastaa teatteria.]
Edessäsi alkaa nyt olla kaikista haastavimmat ajat. Kun ensi-iltaan on enää muutamia viikkoja, on läheisesi entistä vähemmän kotona tai ylipäätään missään tavattavissa. Myöskin puhelimitse häntä voi olla hankala tavoittaa, sillä harjoitusten ajan tuollaiset vempeleet on luonnollisesti pidettävä äänettöminä. Teatterille menettämäsi läheinen katkoo yöuniasi palatessaan harjoituksista tai lavasteita rakentamasta kauan sen jälkeen, kun sinä olet jo mennyt nukkumaan. Kun lopulta saat hänet pysähtymään hetkeksi aloilleen, hän ei osaa enää puhuakaan muusta, kuin teatterista.
Haasteita sinulle, teatterileski, tuottaa myös teatteriharrastajan tunnekuohut. Lyhyet yöunet, epäsäännöllinen ruokailurytmi ja vuorosanat, jotka eivät jää päähän, voivat saada teatteriharrastajan tunteet pintaan mitättömämmistäkin syistä. Kotinne alkaa lisäksi täyttyä kaikenlaisesta teatterirekvisiitasta, mainosjulisteista ja hikisistä treeni- ja roolivaatteista. Sinun on kuitenkin parasta olla puuttumatta niihin, ellet halua todellista riitaa välillenne. Kaikki teatteriin liittyvä on nimittäin muuttunut yllättäen pyhäksi, eikä teatteriin liittyen tule lausua yhtäkään poikkipuolista sanaa harrastajan kuullen.
Näytöskauden alkaessa et ehkä näe teatterilaistasi sitäkään vähää kuin nyt. Itse esitykset eivät ehkä vie aivan niin paljon aikaa kuin venyvät harjoitusillat, mutta näytöksiin valmistautuminen sen sijaan ottaa oman aikansa. Näytöksien jälkeen taas teatterilainen on niin puhki kulunut, että tuskin edes huomaat hänen tulleen kotiin, käyneen suihkussa ja kaatuneen sänkyyn. Ellei sitten käy niin, että näytöksessä jotakin on mennyt pieleen, ja hänen täytyy jälleen päästä purkamaan tunteitaan – kenelle muullekaan, kuin sinulle.
Kun näytöskausi päättyy, saatat jo luulla saaneesi läheisesi takaisin. Älä kuitenkaan intoile. Viimeisen näytöksen jälkeen on nimittäin teatterilaisen sopeutumisaika. Ensimmäiset päivät sopeutumisajastaan hän saattaa vain tuijotella seinää, nukkua ja miettiä, eikö tänään todellakaan ole näytöstä. Hän saattaa itkeskellä, koska kaipaa suurta teatteriporukkaansa, tai koska ei jaksa enää nähdä yhtäkään ihmistä vietettyään niin kauan aikaa suuressa teatteriporukassaan. Älä kuitenkaan huolestu, sillä teatterilaisen sopeutumisaika kestää tuskin kahtakaan viikkoa. Sen jälkeen hän on jälleen valmis arkeen kanssasi. Ainakin siihen asti, kunnes seuraavan produktion harjoitukset taas alkavat…
Paras vinkkini sinulle on kuitenkin tässä: hyväksy se, ettet voi tilanteelle mitään. Jos teatterikärpänen on kerran päässyt puraisemaan, puremakohta ei lakkaa kihelmöimästä kuin teatterissa olemalla. Teatterileskenä voit vain parhaasi mukaan yrittää ymmärtää tätä kihelmöintiä ja muistaa tuoda ruusuja ensi-iltaan. Jos kuitenkin haluat muuttaa tilannetta, ennen avioeroa suosittelen kokeilemaan mukaan hyppäämistä. Antaessasi teatterikärpäselle mahdollisuuden puraista myös itseäsi, saatat myös saada lisää yhteistä aikaa läheisesi kanssa, etkä tule enää jatkossa kärsimään teatterileskeyden tuottamaa tuskaa. Ja hei, onhan toki muistettava, että teatteri on harrastuksista parhain – ei kai sinunkaan läheisesi sen parissa muuten kaikkea vapaa-aikaansa viettäisi!
— Teatterikärpäisen puraisemaksi joutunut —
Share this content:
